Johan on aikaa vierähtänyt...

Laiska bloggaaja täällä.  Ja huomasin ihan, että oli yksi näytelmäarvostelu vuodelta 2011 kirjoittamatta tänne.  Ja sen jälkeen ei sitten näytelmissä olla pyörittykään...
No kirjoitetaanpa rästitekstit pois:
Näyttely oli 7.8.2011 Salossa ja tuomarina A. Stepinski, Puolasta

Not small. Very good proportions. Nice topline. Very good angulations. Both ears?float?.  Legs a little east-west.  Very good reach of neck.  Well chiselling head.  Kind expression. Moves with drive from rear but I'm not happpy with her front action.
NUO ERI.

Heinäkuussa 2011 käytiin terveystutkimuksissa ja tuloksena lonkat B/B, kyynärät 0/0.  Ja epävirallisena kuvattiin koko koira.  Luustossa ei näkynyt mitään hämminkiä.  Silmätkin on todettu terveiksi 11.12.2012, tosin ylimääräinen ripsi on löydetty silmästä.  Polvet ja sydänkin on todettu ihan hyvänkuntoisiksi.

11.4.2012 Bessistä tuli kahden pikkusheltin emä.  Synnytys sujui ongelmitta ja aivan omin avuin. :)

14.10.2012 testattiin luonnetta ja ihan Bessin näköiset tulokset sieltä tuli.  Testi tietysti videoitiin myös :) Bessin luonnetesti

 Tämän vuoden alussa sitten korkattiin agin kisaura Vantaalla ja ensimmäiseltä kisareissulta oli jo tuliaisin LUVA Räsäsen Minnan radalta.  Tätä nykyä ollaan jo kolmosissakin kisattu yhden nollan verran :)

Joulunaikaa 2011

Ei sitten tullut pikku-Bessejä viime kesänä, mutta tulihan pidettyä kunnon harkkatauko. Nyt on sisähallissa taas harkkailtu ja opeteltu ennakoivia yms. valsseja ja kepit mennään jo ihan suorina, tosin on niissä edelleen harkkaamista, kun harjoituskerrat ovat kuitenkin jääneet aika vähäisiksi. Samoin on kontaktien laita. Erillisinä esteinä osataaan pysähtyä, mutta vauhdissa välillä unohtuu. On vain todettava, että ajankäyttö on kohdistettu johonkin muuhunkin kuin agiharkkaamiseen. No ehkä tässä vielä opitaan. Ei kiirettä. Seuraavista jouksuista olisi tarkoitus taas yrittää uusia pentuja, joten taukoa tulee taas harjoitteluun. On tässä ainakin yksi asia varma. Bess on mitattu minikoiraksi virallisesti, joten sitä ei tarvitse aprikoida, että millä korkeuksilla harjoitellaan. Jatketaan tätä lumettoman joulun 2011 viettoa

Lyhytjänteisen ohjaajan loppupäätelmät

Ei ole meikäläisen opetusmenetelmä tuo 2x2 kepeillä. Ilmeisesti palkkion laatu tai vahvisteiden määrä tai ajoitus on jotenkin aivan päin mäntyjä, mutta en saa onnistumaan mitään halukkuutta keppien suorittamiseen. Bessin on vaan tyydyttävä vanhanaikaisiin menetelmiin, eli vinokepit tulevat käyttöön melkoisella todennäköisyydellä.
Uuttakin ohjelmaa tulee juoksun myötä, sillä Bess on tarkoitus astuttaa tästä juoksusta, joten harkkataukokin odottaa.

Yöllisiä seikkailuja ja pujotteluharjoitukset aamutakissa

Siirryttiin viettämään mökkielämää ja lainattiin JANKK:n 2x2 keppejä mukaamme, jottei harjoitukset keskeytyisi turhaan. Ohjaaja on vähän turhautunut kyllä. Odotukset ovat ehkä liian korkealla, pitäisi tapahtua niinkuin elokuvissa (vrt DVD:llä) ja kun ei tapahdu, niin jo on ajatukset opetussuunnitelman muutoksissa.... Ei käynyt illalla mielessä asia, jota aina tokossa hoen. Kun harjoitus siirretään uuteen ympäristöön, se on koiralle kuin uusi asia :( No, eihän tää tietenkään millään lailla koske minun koiraani, sen pitää osata asiat kun on kerran opetettu ;D

Illan hermojenkiristelyn jälkeen painuin pehkuihin saamatta heti unta, kun ajatukset rypivät itsesäälillä, kuin surkea kouluttaja olen, kun en saa koiraa irtoamaan edes ensimmäiseen keppiväliin innokkaasti. Olin jossain vaiheessa kuitenkin nukahtanut kun heräsin klo 2. Oli lähdettävä pihanperälle (keskellä yötä) tähän olisi tullut silmiä pyörittelevä hymiö jos se olisi täällä mahdollista ;D. Tottakai sitten kaikki koirat lähtivät myös. Istuessani huussissa kuulin Bessin haukkuvan kiivaasti ja ääni kuului aika kaukaa :o. Shelttityttö oli lähteny kohti rantaa. No ei kun rantapolkua pitkin huutelemaan ja viheltemään koiraa kotiin keskellä yötä :o). Sieltä Bess sitten touhukkaana tulikin ja lähdimme palaamaan kohti mökin pihaa. Pihaan päästyämme vahtishelttimme pinkaisi naapurin puolelle lepikkoon haukkuen kimakasti. Ziggy oli jo mennyt takaisin sisälle nukkumaan ja Ida katseli kuistilta, että mitä ihmettä täällä keskellä yötä mellastetaan, minä haluaisin jo nukkumaan. Kutsuin Bessiä kun haukku hiljeni. Kuulin murinaa ja sitten vielä kimakkaa haukkua. Sydän hakkasi ihan kuin juuri ennen kisaradalle starttaamista ja melkein jo kauhun vanne kuristi kurkkua. Murina ei siis kuulostanut koiran murinalta, vaan päättelin, että metsässä oli joku muriseva otus. Kutsuin uudelleen Bessiä nimeltä ja vihelsin muutaman kerran. Oli edelleen hiljaista, mutta helpotuksekseni näin pienen harmaan tulevan mökin seinustalta reippaana. Johdattelin karkulaisen mökkiin. Kuistilta olisi Bessin mielestä vielä pitänyt kuitenkin lähteä metsään, mutta minulle riitti öiset seikkailut, joten lähdimme jatkamaan unia. No eihän se uni ihan heti tullut ja sitten kun tuli oli kaikenlaisia painostavia tapahtumia siinä.

Puoli kuudelta aamulla sitten nousin ylös, keitin kahvit ja luin vielä kertaalleen keppiharjoitusohjeita. Ja sitten menoksi nurmikkoharjoituksiin. Asettelin kepit taiten, mietin palkkauslinjan ja eikun kokeilemaan. Ensin onnistuneet suoritukset olivat hyvin hitaita ja varovaisia, mutta muutaman toiston jälkeen saatiin muutama nopea onnistunut läpimeno, joten päätettiin aamuharkat siihen.
Vaikeinta tuntuu olevan keppien asettelu oikeaan asentoon ja itselle se onnistumisentunteen saaminen. Koko ajan tuntuu sellainen pieni epäilyksenpoikanen jyskyttävän takaraivossa. No jos ei tämä onnistu, onhan aina vinokepit...

Pujottelut alkaa

Toissa iltana aloitin sitten agilityn keppien opettelun ja ajattelin kokeilla Susan Garretin 2x2-menetelmää. Ensimmäisenä iltana aloitin siis keppivälin arvostuksen nostattamisen. Tuntui että homma eteni aika hyvin. Käytin makupalaa palkkana (suullisen lisänä) kun Bess aluksi pisti päätään keppivälistä ja houkuttelin takaisin lelun kanssa. Pääsin ensimmäisen illan toisessa harjoitussessiossa jo vaihtelemaan läheyskulmaa (tosin ihan keppivälin vieressä, eli matkaa ei ollut nimeksikään)
Eilen jatkoin hommaa ja ajoittain sain homman toimimaan mukavasti. Aamulla (toinen päivä) sitten tuntuikin jokin menneen pieleen. Bess ei tarjonnut keppiväliin menoa, vaan tuijotti ainoastaan minua. Vahvistetiheys laski aivan dramaattisesti. Tarkoituksena oli, että poistaisin makupalojen heittelyn palkkiona ja siirtyisin lelupalkkaan. Leluleikki ei kuitenkaan mitä selkeimmin ollut Bessin mielestä tarpeeksi palkitseva elementti. Ei tää mennytkään kuin elokuvissa. Täytynee ottaa mietintämyssy päähän ja katsoa taas kerran DVD:n ohjeita

Taas pyörähdettiin näyttelyssä

Riihimäen kaikkien rotujen näyttely oli tämä ja tuomarina Roberto Schill, Romaniasta. Arvostelu oli seuraava (oma suomennos): "Narttumainen pää. Hyvin isot korvat. Riittään voimakas kaula. Pitäisi olla voimakkaampi rintakehä. Vapaat (free) kyynärpäät. Ulospäin kääntyvät etujalat. Hyvinasettunut häntä. Pitäisi olla enemmän pohjavillaa (Bess pudotti pohjavillat kesän kunniaksi, toim. huom) Liikkuessaan etujalat risteävät. Hyvä luonne."

Ja tästähän sitten saatiin nuorisoluokan H (keltainen nauha)

Että semmonen oli sitten tämän tuomarin näkemys, mun kauniista ja ihanasta pikku-Bessistä. Ei näköjään ollenkaan ymmärrä kauniin ja rohkean sheltin päälle.

Lammaspaimennusta ollaan edelleen käyty harrastelemassa. Paino viimeisellä sanalla. Kerran viikossa pyörähdys lammasaitauksessa pari kertaa, ei juurikaan tuo lisää kokemusta, mutta on ajanvietettä ja koiralle jotain omanlaista puuhaa. Sekä siinä huomaa kuinka puutteellista on tottelevaisuus silloin kun sen oikeasti pitäisi olla viimeisen päälle. Olisi lampaat olleet vaikka kuinka monta kertaa jossain karussa, kun Bess vähän intoutui juoksemaan.... Ei ohjaajalla ollut tarpeeksi auktoriteettia...

Agilityn saralla olisi tarpeen kanssa ottaa ohjaajaa niskasta kiinni ja paneutua pujottelukeppien salaiseen maailmaan teemalla 2x2 by Susan Garreth

Talviunilta herätty

Jotenkin tuo kevättalvi pääsi taas lipsahtamaan päivityksittä ja todennäköisesti nämä päivitykset jatkuvat harvakseltaan tasaista tahtia jatkossakin. Ollaan niin kiireisiä Bessin kanssa ;D Joka tapauksessa nyt on kesäinen harrastuskausi taas aloitettu ja se näkyy kyllä kalenterissa. Ei käy aika pitkäksi todennäköisesti :)
Toukokuun ja kesäkuun tiistait on varattu paimennukseen. Heinä-elokuuta en uskaltanut heti suoralta kädeltä varata, kun ajattelin katsoa miten tämä jokapäiväinen meno uuvuttaa (ihmisen siis). Maanantaisin kun on Ziggyn agiharkat ja alkeisryhmän veto. Ja tietysti ennen noita harjoitellaan Bessin kanssa jotain pientä aksassa. Tiistaina siis ajelemme Somerolle ja siellä "pikku-Bess" pääsee opettelemaan paimennuksen saloja. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että paimennus on Bessin juttu. Keskiviikkona ei ole mitään jokaviikkoista toimintaa varattuna, joten silloinhan voi pyörähtää kentälle ennen harkkojen alkamista ja ottaa jotain pientä kaikkien koirien kanssa vuoron perään, siis myös Ida-mummo pääsee vähän verestämään aksamuistoja :) Torstaina onkin sitten taas Bessin agiharkat ja pentutokon veto. Perjantain olen ajatellut pyhittää ihan oman kodin/mökin hyväksi ja viikonloppuina sitten vaihtelevasti agikisoja joko työskennellen tai kisaten Ziggyn kanssa ja mahtuuhan kesään toki muutama viikonlopun koiratapahtumasessio (muitakin kuin agikisoja). Siinäpä tuo kesäaika taitaa kuluakin ja kun lisää vielä muutamat sukujuhlat sinne väliin niin, mikä kesä :)?
Paimennuksessa ulkona ollaan päästy siis käymaan pari kertaa. Ensimmäinen kerta ulkona oli aika katastrofaalinen. Alku näytti lupaavalta pienessä aitauksessa, vauhtia oli vähän liikaa sielläkin, mutta korvat oli jotensakin tallella. Bess yritti epätoivoisesti saada yhtä uuhta tottelemaan, mutta uuhi haastoi pikkushelttiä ja jäpitti paikoillaan kunnes saatiin tilanne purettua ohjaamalla muu lauma liikkeelle. Sitten siirryttiin isompaan aitaukseen ja avot siellä Bess päätti näyttää, että kyllä ne lampaat lähtee liikkeelle (korvat jäivät ilmeisesti sinne pikkuaitaukseen) ja kyllä ne lampaat lähtikin... :/ läpi aidan jopa niin, että aitatolppa katkesi. Onneksi vain siihen pienempään aitaukseen.... Seuraavana tiistaina sitten harjoiteltiinkin vähän sitä hallintaa. Nyt jäi viime viikko väliin, kun opet hakivat lisävirikkeitä tuolta naapurimaan puolelta ja ensi viikolla on mentävä allekirjoittaneen yhteen kokoukseen :(.
Agiharkat alkoivat sitten viime viikolla ja yllätys yllätys, jostain oli Bess löytänyt irtoavuuden ja myös ohjattavuuden ja hienosti pikkusheltti irtaantui ja ohjautui. Ohjaaja saa siis opetella luottamaan tähänkin koiraansa :)
Eilen lauantaina 21.5.2011 korkattiin näyttelyt tältä kesältä. Paikka oli Somero ja tuomarina shelttejä kasvattava ja hyvin arvostettu tuomari Päivi Eerola. Hän piti Bessin luonteesta erityisesti. Bess oli kuulemma niin ihana, valmis tekemään heti kun jotain ehdottaa. ( no, ehdotus oli huomion herättäminen pienellä vihellyksellä, joka on Bessille opetettu luoksetulokutsu, josta on aina seurannut herkkuja. Ja niin seurasi nytkin. Päivi Eerola piteli sormien välissä jotain makupalaa ja Bess otti oman puolen metrin ryyd-loikkansa ja sai sitten tietysti sen palkkion :D
Virallinen arvostelu oli seuraava:
(Luokka junioriluokka) Tässä kehitysvaiheessa kovin ilmavan kokonaisvaikutelman antava viehättävä juniorinarttu. Pitkä pää, reilusti poskia. Suuret kevyet korvat. Eturinta saisi olla voimakkaampi. Korkea kinner. Raajakas. Vaivaton, kevyt liikunta. Väri voisi olla kiitollisemmin jakautunut. Tarvitsee aikaa. Laatuluokka oli siten Jun EH. Ja tuomarin lähestyessä suhtautuminen oli rodunomaista.

Ja jos Bess tarvitsee kehittymiselle aikaa, niin sitähän meillä on :) Oikein tyytyväinen pitää olla tuohon arvosteluun :)! Bess on niin <3