Yöllisiä seikkailuja ja pujotteluharjoitukset aamutakissa

Siirryttiin viettämään mökkielämää ja lainattiin JANKK:n 2x2 keppejä mukaamme, jottei harjoitukset keskeytyisi turhaan. Ohjaaja on vähän turhautunut kyllä. Odotukset ovat ehkä liian korkealla, pitäisi tapahtua niinkuin elokuvissa (vrt DVD:llä) ja kun ei tapahdu, niin jo on ajatukset opetussuunnitelman muutoksissa.... Ei käynyt illalla mielessä asia, jota aina tokossa hoen. Kun harjoitus siirretään uuteen ympäristöön, se on koiralle kuin uusi asia :( No, eihän tää tietenkään millään lailla koske minun koiraani, sen pitää osata asiat kun on kerran opetettu ;D

Illan hermojenkiristelyn jälkeen painuin pehkuihin saamatta heti unta, kun ajatukset rypivät itsesäälillä, kuin surkea kouluttaja olen, kun en saa koiraa irtoamaan edes ensimmäiseen keppiväliin innokkaasti. Olin jossain vaiheessa kuitenkin nukahtanut kun heräsin klo 2. Oli lähdettävä pihanperälle (keskellä yötä) tähän olisi tullut silmiä pyörittelevä hymiö jos se olisi täällä mahdollista ;D. Tottakai sitten kaikki koirat lähtivät myös. Istuessani huussissa kuulin Bessin haukkuvan kiivaasti ja ääni kuului aika kaukaa :o. Shelttityttö oli lähteny kohti rantaa. No ei kun rantapolkua pitkin huutelemaan ja viheltemään koiraa kotiin keskellä yötä :o). Sieltä Bess sitten touhukkaana tulikin ja lähdimme palaamaan kohti mökin pihaa. Pihaan päästyämme vahtishelttimme pinkaisi naapurin puolelle lepikkoon haukkuen kimakasti. Ziggy oli jo mennyt takaisin sisälle nukkumaan ja Ida katseli kuistilta, että mitä ihmettä täällä keskellä yötä mellastetaan, minä haluaisin jo nukkumaan. Kutsuin Bessiä kun haukku hiljeni. Kuulin murinaa ja sitten vielä kimakkaa haukkua. Sydän hakkasi ihan kuin juuri ennen kisaradalle starttaamista ja melkein jo kauhun vanne kuristi kurkkua. Murina ei siis kuulostanut koiran murinalta, vaan päättelin, että metsässä oli joku muriseva otus. Kutsuin uudelleen Bessiä nimeltä ja vihelsin muutaman kerran. Oli edelleen hiljaista, mutta helpotuksekseni näin pienen harmaan tulevan mökin seinustalta reippaana. Johdattelin karkulaisen mökkiin. Kuistilta olisi Bessin mielestä vielä pitänyt kuitenkin lähteä metsään, mutta minulle riitti öiset seikkailut, joten lähdimme jatkamaan unia. No eihän se uni ihan heti tullut ja sitten kun tuli oli kaikenlaisia painostavia tapahtumia siinä.

Puoli kuudelta aamulla sitten nousin ylös, keitin kahvit ja luin vielä kertaalleen keppiharjoitusohjeita. Ja sitten menoksi nurmikkoharjoituksiin. Asettelin kepit taiten, mietin palkkauslinjan ja eikun kokeilemaan. Ensin onnistuneet suoritukset olivat hyvin hitaita ja varovaisia, mutta muutaman toiston jälkeen saatiin muutama nopea onnistunut läpimeno, joten päätettiin aamuharkat siihen.
Vaikeinta tuntuu olevan keppien asettelu oikeaan asentoon ja itselle se onnistumisentunteen saaminen. Koko ajan tuntuu sellainen pieni epäilyksenpoikanen jyskyttävän takaraivossa. No jos ei tämä onnistu, onhan aina vinokepit...